Suomenhevonen Juuno ja sen kolme työkaveria Puroniemessä

Leiritsasouna ja kellotorni risteineen tulivat lähemmäksi Puroniemeen saapujaa. Upeiden kilpikaarnaisten petäjien muodot piirtyvät esiin kaikessa kauneudessaan. Puroniemeä maisemoitiin ja koska se haluttiin tehdä mahdollisimman hellävaraisesti, luontoa kunnioittaen ja ekologia huomioon ottaen, haettiin apuun alan tieto-taitoa. Pro Agrian ja Maa- ja kotitalousnaisten maisemasuunnittelija ja ympäristöasiantuntija Sinikka Jokela ja asianharrastajana mukana ollut metsänhoitaja Markku Jokela tekivät maisemasuunnittelun ranta-alueelle ja sen pohjalta poistettiin huonokuntoisia ja rakennuksia haittaavia puita. Ensi kesänä kimmeltää Korpijärvikin puiden välistä.

Motot ovat tehokkaita metsäteollisuuden apureita, mutta Puroniemen maastoa halusimme kohdella hellävaraisesti.  Ja suureksi onneksi olimme ottaneet onkeemme Pirkko Penttilän idean hevosmetsätyöleiristä. Jokela oli liittänyt raporttiinsa  museoviraston lausunnon, jossa Puroniemi  määriteltiin  kivikautiseksi asuinalueeksi, siis täysin rauhoitetuksi.  Puhelinsoitto Museovirastoon ja Kuopion museon arkeologi Tanja Tenhunen vahvistivat asian.  Alueen ainoa sallittu tapa poistaa puita oli metsurisahaus ja hevosten käyttö kuljetukseen.

Viikonvaihteessa 5. – 6. 3 ajoi paikalle kolme hevosvaunua ja neljä hevosta sekä 14 reippaan naisen ryhmä, oli mukaan uskaltautunut muutama mieskin, hevosmiehen oppiin. Eino Leikas ja Anssi Okkonen opettivat, neuvoivat ja ohjasivat ohjastukseen, valjastukseen, kuorman tekoon ja hevostyövälineiden käyttöön. Kaikki se on huippuunsa kehitettyä ammattitaitoa, jossa yksinkertaiselta näyttävässä pankkoreessäkin on monta niksiä toimivuuden takaamiseksi. Tärkeintä on taito, ei voima.

Tämän jutun voisi omistaa suomenhevoselle, viisaalle, uskolliselle ja voimakkaalle metsien kansan ystävälle. Kun tämän päivän talousmiehet jälleen ovat löytämässä puun talouden pelastamiseksi, oli suomenhevonen isäntineen ja renkineen jo yli sadan vuoden ajan nostanut puu puulta Suomen taloutta; rahdannut tukkia, propsia ja rankaa käytettäväksi sahoillle, sellukattiloille ja uunien lämmitykseen.

Oli nostalgista seurata puunajoa Puroniemessä. Aika oli minuuteissa, kun rivakka hevonen vetäisi  tukin rannalta tien viereen. Vieressä kulkevan ohjastajankin askel oli juoksujalkainen. Kerrankin sai kahden päivän ajan nähdä vain iloisia, hymyileviä kasvoja, istuttiinpa sitten joukolla pankkoreessä paluukyydissä tai ohjailtiin hevosta tukin vedossa. Se oli katsojallekin tosielämän terapiaa tänä yrmeän kielteisyyden aikana. Viikonloppu toi hyvää kurssin ohjaajille, kurssilaisille, meille vapaaehtoistyöntekijöille ja sunnuntain yleisölle, vieraita oli saapunut jopa Kyyjärveltä asti.

Lauantai-illan puhdetyönä neuvoi Leena Sihvo, miten ohjaksen merimiespunos tehdään. Tarpeellista ja kaunista jälkeä syntyi.

Erja Kotta ja hovimestarimme Erkki Ikonen vastasivat keittiöstä. Paljon Erja ehtikin ylimääräistä hyvää, kun ajeli kolmena aamuna kuudeksi Puroniemeen. Lauantaina tuoksuivat niin korvapuustit kuin sämpylät ja sitten sunnuntai-munkit kahviossa sekä grillimakkarat sämpylöiden kera. Allekirjoittanut oli keittiöapulaisen roolissa lauantaina, mutta kun sunnuntaina alkoi vierailijoita kopistella sisään, niin kiitollisen iloisen otettiin vastaan niin Pirkko Penttilä kuin Marjatta Bordi ja Timo Kaipainen apujoukoksi. Vuolasta kiitosta sateli kurssilaisilta maistuvista ruuista ja leivonnaisista. 

Puroniemen ystävät ry kiittää lämpimästi Työhevosharrastajat Suomenratsut ry:n aluekerhoa ja kaikkia kurssin vetäjiä sekä kurssilaisia hyvin onnistuneesta tapahtumasta. 

Mirja Mäkinen

Kuva-albumissa kuvia tapahtumasta