Diakoniaa syysastereiden aikaan

Yhdistyksemme sai olla mukana toteuttamassa lämminhenkistä diakonian palvelupäivää yhdessä Rautalammin ortodoksisen seurakunnan kanssa. Seurakuntalaisia kutsuttiin mukaan tällä kertaa paitsi kirkollisissa ilmoituksissa myös Paikallislehti Sisä-Savon yhdistyspalstalla.

Yli 30 henkeä laskeutui leiritsasounan polkua pitkin osallistuakseen liturgiaan, moni varmuuden vuoksi lämpimästi pukeutuneena. Iloinen yllätys olikin se, että edellisenä päivänä kattoon asennetut lämmittimet poistivat tsasounaan tunkeutuneen syyskoleuden. Kirkkoherra Johannes Parviaista avusti liturgiassa diakoni Onni Laakso ja kanttorina oli Oili Mäkirinta. 

Hyvän diakoniapäivän aineksiin kuuluu tietysti yhteinen ateria. Erja Kotta, Yrjö Minkkinen, Jaana Puranen ja allekirjoittanut kokoontuivat edellisenä iltana valmistelutöihin. Illan perunateatterin jälkeen ja karjalanpaistin jo tuoksuessa tehtiin ainakin 16 kukka-asetelmaa syksyisestä väriloistosta valkein liinoin peitetyille pöydille. Maisema hävisi jo pimeyteen, ennen kuin tarvittavat työt oli tehty. Ja keittiöurakka jatkui aamulla. Syksyn tarjoamista lähiruokatarpeista syntyivät   kaalisalaatti, porkkanalaatikko ja omenapiirakka. Ruuanlaiton välillä ja viimeisimpien villiruokatrendien mukaisesti Yrjö kipaisi kauhaisemassa lähimaaston punaisenaan paistavasta puolukkarinteestä viiden litran astian puolukoita. Niillä koristeltiin salaatti ja loput pussitettiin palkinnoiksi onnellisille arpajaisvoittajille. Siinä sivumennen paistui palkinnoksi myös pullalämpimäiset.

Kerroin kuulijoille Puroniemen kesän leireistä ja tapahtumista, minkä jälkeen esiintyi Jussi and the Boys alias Juhani Hänninen ja Jussi Parviainen. Olihan kaunista kuultavaa, kun laulajat lauloivat hyvin, äänet stemmasivat ja ohjelmistossa olivat iki-ihanimmat karjalanlaulut. Levytystä jäämme siis odottelemaan, vai laskiko kirkkoherra sittenkin leikkiä? Juhani, yhdistyksen (ja seurakunnan) armoitettu trubaduuri, viihdytti vielä kitaroineen monella ikivihreällä: Laulujen, kuten Heijastuksia ja Kuolleet lehdet mukana – elimme palasen haikeutta.

Isä Johanneksen asiaohjelmaosuus kiinnosti kaikkia. Hän tähtäsi suoraan kysytyimpien kysymysten ytimeen. Milloin kirkossa saa istua, milloin halaillaan ja miten usein ristinmerkkiä pitäisi tehdä? Myös moneen muuhun askarruttavaan asiaan tuli vastauksia ja keskusteluakin syntyi.

Ja jälleen kerran Puroniemen historia alkoi elää. Hankasalmen sisarukset, Arja Hietala ja Kaija Laitinen, tulivat valokuvineen ja kriparimuistoineen. Edellisestä käynnistä olikin kulunut jo yli 50 vuotta.  Kuvat todistivat, miten nykyinen Mäkimaja oli leirin rukoushuone, jonka edessä sijaitsi kellotorni. Ja vuodelta 1963 olevasta yhteiskuvasta, jossa on reilusti yli sata henkeä, tunnistettiin isä Dimitri Lintu, isä Hannu Loima ja nuori Veikko Purmonen. Naisvoimin yritettiin myös muistaa, ketä ovat nuo kuvien komeat pojat! Ja saatiinpa aikaiseksi hyvät naurut siitä muistosta, kun iltatarkastusta pitämään tullut valvoja ei ollut saada ovea millään auki.  Kaijahan siitä sisäpuolelta piteli sen aikaa, että tyttöjen huoneeseen vierailulle poikennut poika ehti ampaista ikkunasta ulos. Oi, aika, aika!

Palvelupäivän vieraat ryhmäkuvassa Puroniemen leiritsasounalla.