Isovanhempia, nuoria perheitä ja pikkuvauvoja ? Puroniemen leiriperhe on ekumeeninen suurperhe

Maanantai 20.heinäkuuta oli Puroniemessä iloisten jälleen tapaamisten ja uusien tuttavuuksien päivä.  Iltapäivällä työnnettiin pihamaalla jo useampiakin lastenvaunuja ja tantereille levittäytyivät leikkivät lapset –  monelle heistä oli Puroniemen loma jo talvesta saakka odotettu. Ohjaajien esityötä oli irtokarkkien pussitus suurta suosiota nauttivaa kioskia varten ja kun he sittemmin asettelivat paikalle saapuneet leiriläiset ihan konkreettisesti Suomen kartalle, osoittautui osallistujia olevan niin idästä kuin lännestä,  maan keskiosista ja etelän kaupungeista. Myös osallistujien ikäedustus oli kattava 3 kuukauden vanhasta vauvasta 82-vuotiaaseen vaariin. Hupaisa hippaleikki yhdessä lasten kanssa virittikin mielet jo keveisiin leiritunnelmiin. Matkaväsymykset haihdutettiin Puroniemen saunalöylyihin ja erityisesti lasten riemuksi melko lämpimään rantaveteen.

Aamu- ja iltarukouksiin kokoontui leirikansa kiitettävän monilukuisena koko leirin ajan ja Akastistos luomakunnalle, isä Johanneksen toimittama, oli voimallinen ja huikea palveluselämys.  Kanttori Heikki Hattunen innosti kaikkia laulamaan – ja kun  kirkkolaulun ammattilaisia oli mukana muitakin, hiljentyi Korpijärvikin kuuntelemaan.

Kuva: Markus Hänninen

Kirkkoherra Johannes Parviainen toimitti useita palveluksia ja  luennoi aiheenaan Vanhemmuus ja kasvatus teologiselta näkökulmalta.  Dosentti Merja Korhonen luennoi samasta aiheesta psykologiselta kannalta, hän totesi  heti aluksi tapahtuneen muutoksen vanhemmuudessa. Kuulijat, joissa oli myös suurten ikäluokkien edustajia, saattoivatkin todistaa Korhosen tutkimustuloksen ja vanhan sanonnan ”lasten tahto on vanhemman taskussa”  todeksi samoin kuin kintuilla kipeästi koetun kasvatusohjeen  ”joka vitsaa säästää se vihaa lastaan” . Hyvin  autonomista elämää tuon sukupolven lapset kuitenkin elivät. Työntäyteisessä agraariyhteiskunnassa ei pienten perään ehditty katsoa, mikä näkyi esimerkiksi  hukkumisina. Nykyisin lapsia kasvatetaan yhteiskunnassa, jossa kaikki on muutoksessa.  Lasten perusoikeudet on kirjattu YK:n lastenjulistukseen: Lasta on kuultava . Merja Korhonen korosti sitä, että lapsilla tulisi olla vähemmän käskyjä ja kieltoja ja enemmän kulttuuria. Jokainen voi tietoisesti ottaa irtioton oman lapsuutensa kielteisistä kokemuksista ja tietoisesti valita sen, mikä on ollut arvokasta. Lapsuusmuistot tehdään nyt.

Kirkon kasvatusasiain Sirpa Okulov katsoi lasten uskontokasvatuksen tapahtuvan kolmella taholla: perheessä, palveluksissa ja koulussa. Hän kertoi omana kokemuksenaan esimerkin voimasta, siitä miten mummon ristimerkkien tekemiset tai paaston noudattaminen jäivät lapsen mieleen.  Kirkossa taas tulisi lasten mukanaan tuoma ”pyhä melu” kokea myönteisenä asiana. Koulussa uskontoa saa opettaa, mutta ei harjoittaa.  Ortodoksisen uskonnon opetuksen järjestäminen on usein kallista ja hankalaa ja vaatii usein monitahoisia neuvotteluja. Vuonna 2016 on tulossa uusi opetussuunnitelma, johon sisältyy muun muassa monilukutaito, kuten median ja logojen kielen ymmärtäminen. Uhkakuviakin Okulov nosti esille: Nykyisin on myös aktiivista toimintaa uskonnonopetuksen poistamiseksi kouluista. Okulov puhui muun muassa myös hengellisen sukulaisuuden, kummiuden, merkityksestä sekä mahdollisuudesta maallikkopalveluksiin, paitsi liturgian, silloin kun pappia ei ole saatavilla. Tosin hän totesi myös, että kyllä kirkkokansa vähintään piispaa odottaa juhlapalveluksiin!

Teologian maisteri Maria Hattunen toi paitsi teologina myös ortodoksisena äitinä perheen näkökulman kasvatusaiheeseen. Rakkauden käskyn toteuttaminen perhe-elämässä on jo itsessään vaativa tehtävä. Se, että jaksaa huoltaa, hoitaa ja olla läsnä lapsilleen sekä pitää parisuhteen kunnossa on arjessa palvelua. Kirkko, kirkon sakramentit ja rukouspalvelut voivat olla perheen ja lapsen tukena aivan pienokaisen syntymästä asti. Moni ei tule ajatelleeksi, että papin voi kutsua siunaamaan jo synnytyslaitokselle. Kirkottamisen, nimen annon, kasteen, mirhallavoitelun ja kiitosrukouksien kautta kirkko on mukana lapsen elämässä aivan alkuaikoina ja lapsia tulisi viedä rohkeasti kirkkoon. Palvelusten muoto seuraa elämänvaiheita. Aikanaan tulee ehtoollisen ja synnintunnustuksen aika. Ja sairaanvoiteluhan on aina mahdollisuutena hakea rukouksin tukea sairastavalle, olipa hän minkä ikäinen tahansa.

  Joka päivä luikerteli savu saunan piipusta ja sen tuoksuun sekoittuivat leirinuotioiden savupöllähdykset. Makkaroiden  ja lettujen juuri oikeasta kypsyys- tai hiiltymisasteesta sinkoilivat kannanotot live-laulun säestämänä, kun  Juhani Hänninen kitaroineen musisoi. Luovan musikantin tämän kertaisen leiriuran huipentuma oli uuden Puroniemi-laulun kantaesitys. Extremeä edusti Heikki-kanttorin letunkääntötemppu, jossa letun perässä lensi ilmaan varrestaan irronnut paistinpannu, kaikeksi onneksi ei kenenkään päähän. Leirinuotiolle myös ilmestyi vakallinen vanhaa maalaisantiikkia, jonka tiimoilta viriteltiin tieto- ja arvauskilpailua eikä ollut yllätys, että leirin vanhimmat tiesivät parhaiten.

Retkipäivä oli matka ruusuiseen maailmaan, vierailtiin taiteilija Anna Wildrosen  Ruusun-galleriassa Kerkonkoskella. Seinustalla upeina kukkivat valamonruusut johdattelivat taide-elämykseen. Meitä kaikkialla ympäröivät halpis-esineet oli katettu uuteen elämään ja merkitykseen. Niiden värimaailmaan ja monimuotoisuuden kauneuteen ei silmä väsynyt ja ajattelemisen aihetta saatiin.

 Ohjaajat Minna Jauho, Ida Pirness, Emilia Kankaanpää ja Jyri Hoffren huolsivat ja vahtivat lapsia sekä veivät heitä, ihan pieniäkin, leikkimenoihin sekä pihapelien yhteisiloon ja jännitykseen. Saivatpa he sittemmin puolestaan vastaanottaa monin tavoin ilmaistua ihailua ja kiitosta ohjattaviltaan.

 Tämäkin leiri leikki ja touhusi vatsallaan.  Keittiön emännät Stina Luomi ja Irma Hintikka huolehtivat siitä, että saatiin hyvää ja maukasta ruokaa. Tärkeää lisäapua saatiin vapaaehtoisista ja erityisahkerasti touhusi siellä Ira Liesma -  uskollisesti leirin alusta sen loppuun saakka.

Kyseessä oli suurin yhdistyksemme järjestämä leiri, yhteensä lähes 60 mukana olijaa. Odotetaan vain ensi kesään ja leiri tulee uudestaan, näin ainakin voi tulkita sen, että leirin hyvästijättöhetkillä pääsi Hännisen Helena, joka ansiokkaasti oli huolehtinut leirin käytännön järjestelyistä, kirjaamaan varauksia jo ensi kesän leirille.

Allekirjoittaneella oli todellinen ilo olla leirin johtajana. Se oli arvokas kokemus.  Sain paljon tukea ja apua ja yhteistyö sujui kaikkien osapuolten kanssa. Lopuksi saatoinkin vain todeta, ettei leiri vastannut odotuksia. Kuvittelin etukäteen olevani leirin päättyessä loppuun uupunut leiriraakki. Sen sijaan olikin mieleni palvelusten, keskustelujen, uuden oppimisen (luennot oivat todella tasokkaita) ja kokemusten sekä ennen kaikkea ihanien leiriläisten ansiosta levännyt ja voimaantunut.  Lämmin, lämmin kiitos jokaiselle!

Teksti:Mirja Mäkinen