Viime vuosisadan rakkaustarina Puroniemessä29.07.2014
Puroniemen hietikkorinteellä kuumotti heinäkuinen helle, kun yhdysvaltalainen Mark Ray saapui Karen- vaimonsa kanssa pari viikkoa sitten Suuren Rakkaustarinan alkulähteille . – Puroniemellä on ollut suuri merkitys perheellemme, sanoo Mark. Hänen isänsä Charles ja äitinsä, Anna Koukkunen, olivat tavanneet vuonna 1958 Puroniemessä kansainvälisellä ekumeenisella leirillä ja rakastuneet. Rakkaus kesti sen, että yhteistä kieltä ei aluksi ollut. Se kesti myös usean vuoden ajan kestäneen tuhansien kilometrien etäisyyden, jolloin ajan tavan mukaan yhteyttä pidettiin kirjeitse ja tulkkien välityksellä. Pari meni naimisiin, ja Anna muutti Yhdysvaltoihin. Mark tunsi, että hänen oli nähtävä se paikka, joka perheessä koettiin myyttisenä. - On ihmeellistä olla täällä! – sanoo Mark ja seurailee samoja polkuja ja rinteitä, joita hänen vanhempansa nuorina kävelivät. Leiriläiset rakensivat tuolloin nyt kesämajana toimivan kirkon. – On ihme, että se yhä on pystyssä, isä kun ei erityisemmin osannut rakentaa, Mark laskee leikkiä. Eila Palviainen tuo esille perheensä vieraskirjan. Isä Toivo Palviainen oli leiripappina. Ja ihmeiden ihme. Sieltä löytyy Charles Rayn kirjoitus, jossa hän kiittää Palviaisen perhettä siitä, että on saanut olla vieraisilla. Mark lukee isänsä kirjoittaman tekstin, joka liikuttaa häntä: ”Rukoilen, että annatte anteeksi virheeni ja huonon suomen kielen taitoni.” Markin kotona Yhdysvalloissa oli Iittalaa ja Marimekkoa, Suomen itsenäisyyspäivää juhlittiin ja olipa isä unelmoinut järvenrantamökistäkin. – Tämä paikka on merkinnyt meille paljon, sanoo Mark vielä lähtiessään. |
Puroniemen ystävät ry
Puroniemen leirikeskus
Puroniemen leirikeskus