Uskollisia ystäviä ja ympäristöedistystä

Perjantain stressinpoistajaislöylyt oli illanistujaisiin kokoontuneille Puroniemen ystäville lämmittänyt Purasen Jukka ja rohkeimmat saunojat hakivat mielihyväendorfiineja lokakuun kirpeän viileästä järvivedestä. Salin takkatuli päästettiin nyt itse asiassa ensimmäistä kertaa loistamaan. Hyvin veti takka ja mukavaa oli illalla istua, muistella ja vaihtaa kuulumisia, varsinkin kun tulokahveilla oli jo käsitelty asia-asioita.   

Lauantain talkoopäivänä ei ollut sadetta, pilviä eikä pimeyttä. Korpijärven takaperukalle oli ilmestynyt komea näky, kun muuttomatkaa suunnittelemaan oli kokoontunut valkopukuisia kaarikaulaisia, peräti 14 joutsenta.   

Kirvein, sahoin ja kassaroin oli tosityöhön varustautunut 21 Puroniemen uskollista ystävää, jotka edustivat tällä kertaa paremminkin ikinuoria kuin  nuorisoa. Ilmiö on sinänsä kauttaaltaan tuttu vapaehtois- ja yhdistystoiminnassa. Eiväthän nuoret ole työtä vieroksuvia, metsäsuomalaisuus vain alkaa olla enää vanhenevan ikäpolven kokemaa syyn ja seurauksen todellisuutta. Jos ei ole puita, ei sauna lämpiä eikä uuni kuumene. Ongelmahan ratkeaa nykyisin sähkökatkaisijalla ja euroilla.

  Talkoolaiset etsiytyivät itse kullekin sopivaan tehtävään mäntykankaille, myös ONL:n tontin puolelle. Palokuntapojat olivat lupautuneet Jukan kaveriksi Saharan risukasojen polttoon, se jäikin odottamaan turvallisuussyistä ensilumia. Todettiin vain, että entisestä pallokentästä saa vähällä vaivalla jälleen toimivan alueen liikunnallisiin menoihin: risukasat pois ja kanervikolle vähän lanakyytiä. Ja jospa jotenkin jostain löytyisi verkkoaitaa tienpuoleiseen osaan mahdollisten pallokarkausten varalta ja tietysti jalkapallomaalitkin ovat etsinnässä. Ensi kesänä saavat sitten pojat pyöräillä kentän ympäri ja kukaties 10 vuoden päästä on Ranskan ympäriajon tai Grand Prixin voittajina Jacquesin ja Bernardin tilalla Jaakko ja Pentti.

 Metsäympäristö siistiytyi- ainakin osittain. Jo vuosia sitten tehdyn harvennuksen latvaosia koottiin polttopuuksi ajourien varteen. Kotan Hannun traktoripoimuri keräilee aikanaan kasat. Olkoonkin, että latvukset ovat jo osan lämmöstään luovuttaneet, niin sopivat ne vielä ainakin kesäisille nuotioille ja teholämmityksen sytykepuiksi.

Laakson Onni, vasta vähän yli kahdeksankymppinen teräsmies-kuntoilija, selvitti saunan takana pöllikasan pilkkeiksi ja kirkkokuorolaulaja, Huovisen Lea, pinosi pilkkeet sievästi liiteriin. Ja mitä saikaan aikaan Straniuksen Saara, puukasojen koko oli kunnioitettava, sen sain olla todistamassa. Hännisen Juhani tohtoroi välillä oranssia Husqvarnaansa ja saikin sahan tehokkaasti laulamaan, perinteisesti sahamiehiä edustivat myös Hiltusen Risto, Huovisen Esko ja Tähtivaaran Juhani apureinaan Kaipaisen Timo ja Straniuksen Erkki. Voimansiirtotekniikkaan, siis käsivoimien, oli keskittynyt myös Palviaisen Irene, kun taas Eila-sisko hääräsi keittiöapuna.

Viikonlopun vierailijoille on nyt siistit talonympärykset, Eulalia Kaivola ja Marjatta Bordi huiskivat haravoineen kottikärri seuralaisenaan. Rinteitä on päätetty raapimiselta säästää eroosion välttämiseksi.

Suorastaan tyrmäävän ihailtava oli keittiön ja liinavaatevaraston järjestysilme, kun Makkosen Sirpa parin vuorokauden (myös sunnuntain) ajan paneutui asiaan, myös Pauli-talkoolainen sinnitteli töissä sunnuntaihin asti. Hännisen Helena siisti oviremontin jälkiä maalipensselillä ja viereisessä keittiössä Luomen Stina keitteli makkarakeittoa. Erja-sihteeri oli tietysti jo ani varhain, ennen töihin lähtöään, paistanut puolukkapiirakat.

Luontopolkua  on nyt Jukan, Eulalian ja Eilan  suunnittelemana kartoitettu ja reititetty kilometrin verran. Emme kilpaile Konneveden luonnonpuiston vaellusreittien kanssa, mutta uskomme, että leiriläisille tulee polustamme juuri sopivan suuruinen luontopilleri.

Luontopolunraivaaja Jukka levähtää ja ihailee syysmaisemaa.

(Kuva Eulalia Kaivola)

Polulta löytää myös tämän upean puuvanhuksen. Puuta halaamassa Eila.

(Kuva Eulalia Kaivola)

Kahvittelu päättyi teräviin keskusteluihin. Suunniteltiin viemärinkulkua ja katsastettiin parkkipaikkaa. Päästetäänkö autot ihailemaan rantamaisemaa, vai rakennetaanko parkkipaikka syrjemmälle? Ja mihin voisikaan lisävessan (vai kompostikäymälän) rakentaa?

Leirialueelle saapuvalle avautuu heti vasemmalla upea maisemapanoraama, lahdenpoukama, vastakkaiset saaret, tsasounaniemi, järvenselkä ja rannalla parisataa vuotta vanhat männyt. Kumpareelle nousevalle avautuu jälleen uusia näkymiä. Näitä maisemia tulee hellävaraisesti avata ja vaalia.

Mirja Mäkinen