Karamellikatto ja kirkastunut maisema

Perinteinen talkoopäivä, vappuhumusta huolimatta, kokosi 15 paria tekeviä käsiä Puroniemeen. Irma ja Erja ottivat varaslähdön jo perjantaina. Ruokavaraston pussit, vuoat ja purnukat asetteli Irma löydettäviksi ja puhtautta tuli keittiöön vähintään puolen ruuan verran. Kyllä kesän leiriemäntien kelpaa. Erja pyöräytti sämpylät valmiiksi, esikypsytteli keittoaineksia ja jo aamulla varhain tuoksui kolmessa kulhossa muhkeat munkkivuoret.

Työn oikea kohdistaminen on tärkeää, niinpä viisi energistä naista kehitteli oman strategiansa. Keskityttiin ikkunoihin. Kun Eulaalia, Helena, Irene, Seija ja Terhi olivat muutaman rivakkatunnin touhunneet, näyttäytyi Korpijärven vesi kirkkaampana, taivas sinertävämpänä ja mäntyjen rungot selkeämpinä, siis ikkunasta katsottuna.  Seija koppasi lähtiessä likaiset matot kainaloonsa, ne tulevat puhtaina takaisin.

Marin mökin kattoremonttia varten olivat Yrjö ja Juhani T jo aikaisemmin tehneet korjausreissun ja kun he työn lauantaina täydensivät, oli Marin mökin katto lopulta kaunis kuin karamelli.  Kukahan pääsee kesällä rantatöyräällä sijaitsevan piskuisen mökin tunnelmasta nauttimaan?  Kyseiset rakennustaitajat siirtyivätkin sitten päärakennukseen, talviasennuksessa laitettujen ulko-ovien ympäristö odotti panelointia. Vanhan korjaus on aina työläämpää kuin uuden rakentaminen, se todistettiin. Mutta siistiä tuli.

Juhani H ja Kalevi valitsivat extreme-lajin, konkelopuiden kaatamisen.  Ja kun Risto täydensi työkunnan, oli tuloksena aimo kasa polttopuita kesän saunasavuja varten.

Rannan pöheikkö on peitellyt ja piilotellut järvinäkymiä. Ei enää. Eskoa, joka varmuuden vuoksi oli varustautunut useammallakin sahalla, ei olisi eläkeläisikäiseksi uskonut. Ja kun kaverina oli Hannu, paljastui muutaman hikisen työrupeaman jälkeen Korpijärven rannan kätköistä kultaista hiekkaa ja  näkinkenkäkeräymiä.

Uutta apuvoimaa edusti Vesannolta Puroniemeen hurauttanut Terhi, joka salin lattiaa luututessaan pääsikin  ajatuksissaan aikojen taakse, oman kristinoppileirinsä tunnelmiin. Sama työ oli annettu uskon oppia opettelevalle Terhille rangaistusmenettelynä kirosanan käytöstä.  – Tuntuu aivan uskomattomalta olla taas täällä, tunnen olevani omieni joukossa, sanoi Terhi kuunnellessaan talkooporukan puheen pauhua.

Kahvitauolla tehtiin tulevaisuudensuunnitelmia ja vähän haaveiltiinkin: Jotta tämäkin väki voisi puhua vielä kovempaa ja enemmän, tarvitaan saliin ääntä vaimentavaa materiaalia.  Risto pääsi kantamaan Rautalammin seurakunnan lahjoittamaa kangaspakkaa, Irene ommella huiskauttaa niistä hulppeat verhot. Myös kattoa tutkailtiin, mikä levy toimisi vaimentajan.

Oikeassa ovat aivo- ja muut tutkijat. Talkootyö, työn näkyvät tulokset ja hilpeä yhdessäolo parantavat elämänlaatua, sen me tunsimme.

Mirja Mäkinen

Kuva-albumissa kuvia talkoopäivästä.