Puuhapäivä: Särkiä, ruusuja ja kaikkein ylellisintä Puroniemessä

Puuhapäivä lauantaina 21. maaliskuuta kokosi Puroniemen leirikeskukseen 60 osallistujaa. Ikähaitari oli leveä, nuorimmasta 11 kuukauden ikäisestä vauvelista yli 80-vuotiaaseen uskolliseen ystävään. Agendalla oli pääsiäisaskartelua ja kalastusta.

Jää oli huolellisesti tarkastettu ja kairat ääriteräviksi hiottu. Tällä kertaa ei lasten tarvinnut kaloja taskuihin tunkea, muovipussit odottivat rannalla kalasaaliita. Timo oli viime vuodesta viisastuneena ne sinne varannut. Isällis-äidillistä kalastuksellista huolenpitoa sai jokainen pieni ahvenia ja särkiä sieppaava, siihen oli varautunut yhdistyksemme lähes kymmenhenkinen vapaaehtoisjoukko ja tietysti Mark-ohjaaja.

Kreppipaperien värit hehkuivat ja muuttivat muotoaan kukkasiksi, ruseteiksi, nauhoiksi. Ihan uudenmallista ruusua näperreltiin Seijan neuvonnassa. Aada ohjasi pikkuaskartelijoita virpomavitsan koristelussa. Sofia istui taikamaaliensa ja -purkkiensa takana ja onnistui hämmästyttämään lapsimarmoroijaa. Kun väripisaroita tiputettiin veteen ja siinä pyöriteltiin koristeltavaa munaa, oli lopputulos muotojen ja värien kirjoa, ihanaa magiaa. Ja toisaalla ikonien väritystehtävät hiljensivät pöydällisen lapsia keskittyneeseen taidetyöhön.

Puroniemen sali on juuri sopiva pienimmille juoksuharjoituksiin, siis pitkän pöytäjonon molemmin puolin. Ja kyllähän he välillä juoksivatkin ja melusivat ja touhusivat ja joku väsyi ihan itkuun asti.

Älyllisemmät keskustelut joutui käymään lähes korva-korvaan tasolla ja kovaäänisesti. Mutta me tutustuimme, tapasimme ja olimme yhdessä kansainvälisesti - ateriointia unohtamatta, kiitos keittiön. Jäätävän kylmien talvikuukausien jälkeen nautimme yhteisöllisyyden lämmöstä ja meitä katsoivat ikonit. Vanhimmat niistä ovat seuranneet kävijöitä jo vuodesta 1958, jolloin Puroniemeen tulijat olivat lähes sataprosenttisesti siirtokarjalaisia ortodokseja.

Suurinta ylellisyyttä päivässämme oli metropoliitta Panteleimonin ja isä Harrin mukanaolo. Me saimme olla paimentemme lähellä. Oli keskustelutuokioita, uusia suunnitelmia ja kävipä metropoliitta kalastuksen valvonnassakin. Lopuksi isä Esipaimen kertoi pääsiäiseen liittyviä lapsenmuistojaan ja neuvoi virpojia niin pukeutumisen kuin lorunkin suhteen. Noidan asu ei kuulu ortodoksiseen virpoma-perinteeseen ja miten voisikaan, kun kysymys on siunauksen toivotuksista.

Iloinen metelöinti lakkasi ja pyhä hiljaisuus täytti salin. Isä Esipaimen ja Harri-pastori toimittivat rukoushetken ja siunasivat virpomavitsat, joiden mukana pääsiäisen rakkaudellinen viesti lähti eteenpäin kymmenille ja kymmenille läheisille ja ystäville. ”Kaukana kavala maailma”, sydän lämmenneenä läksimme kotiin.

Mirja Mäkinen, puheenjohtaja, Puroniemen ystävät ry

Kuvat: Risto Hiltunen

---