Ruusuja praasniekassa29.06.2019
Perjantaille 28.6. osunutta praasniekan vigiliaa saapui toimittamaan rovasti Leo Tuutti kanttori Jyrki Härkösen kanssa. Palvelusta juhlistivat lisää Kajaanista saapuneet kirkkoherra Reijo Marjomaa ja kanttori Kai Tulehmo. Olihan lisävahvistus mieluisa yllätys, kun yhteistoimitus jatkui vielä lauantain (29.6.) liturgiassa, joka päättyi vedenpyhitykseen Korpijärven rannassa. Jäinen tuuli saatteli noin 40 osallistujaa Erja-sihteerin keittämälle kermaiselle lohikeitolle. Ruusut hehkuivat salin pöydillä ja mansikkakakkukin maistui. Praasniekkajuhlaan oli tullut lisäaihetta. Oli ilo ja kunnia, että jäsenemme ja tukijamme, Saara Stranius tunsi Puroniemen ”omaksi paikakseen”. Hän valitsi 80-vuotissyntymäpäivän viettoon rakkaan leirikeskuksen ja mukaan oli tullut ystäviä Keiteleeltä asti. Historiaa ovat Saara ja Erkki eläneet Puroniemessä, ovathan he olleet mukana ensimmäisellä leirillä jo vuonna 1958. Oli vaikuttavaa kuulla Saaran kirjoittama lapsuuden muistelo siitä, millaista oli olla ortodoksisiirtolaisena koulussa. Lasta eivät kiusanneet vain koulutoverit vaan myös opettaja. Tuli ilmi sekin, monen kasvatustieteilijän esiin tuoma tärkeä asia, miten yhdelläkin tukijalla, Saaran tapauksessa ikonin antaneella miesopettajalla, voi olla valtaisa merkitys pienen tytön selviytymistarinassa. Juhani Hänninen piti puheen Saaralle ja pyöräytti lähtiäisvalssin menneiden vuosien kunniaksi. Pitkä ystävyys Hännisen pariskunnan kanssa oli alkanut terveyskeskuksesta, kun työtoverina ollut Juhani oli hyräillyt ortodoksisävelmää ja saanut Saaran kyselemään. Lopuksi muisteltiin myös yhteisesti katselemalla Milla Sajaniemen kokoamaa kuvakoostetta Puroniemen leirikesistä. Alkuajan olosuhteet palasivat monen mieleen ja monta jo mennyttä toimijaa tunnistettiin. Saaralle 29.6.2019
Vehreys lehtihin lehahti,
kurkkii kukat keltaisina,
aalto korttaa ajeleepi,
kaartaa kaislat rantamaita,
siintävät siniset hetket.
Kesä tuli keskellemme,
Puroniemen niemennokas´,
hellii meitä pyhiin hetkiin
kesämielen keveäksi.
Kiirehdimme kirkon juhlaan
Petrun päivään päästäksemme
ääreen opin opettajain,
Sanan Hyvän sanojilta
ajoilta apostolien.
Toinen kansaa kalasteli,
toinen rakkaudell´ rakensi,
teltan valtaisan varasi
ihmisille ihmeen ääreen.
- myös myö ystävät yhessä.
Kuusi vuotta jo kuluvi
seitsemäs vauhdilla valuvi,
kun mie tulin Saaran tutuks,
ystäväks´ yhteiseen työhön:
Erkkis kanssa esiin astuit
hymysuissa joukkoon sulit,
hyvin uudetkin hyväksyit,
ja - avustamaan meit´ aloitit.
Et oo rakkauttas´ rajannut
säteitä syvimmän sydämen:
Ison perheen oot ilona
Puroniemen puurtajien,
touhuujana tutun paikan
ajatuksis´antaminen,
mielessäsi menneet vuodet.
Lahjat monet laatikoissa
kannat aina kassissasi,
matot laadit lattioille
liinat ihanat lisäten.
Talkoopäivät päivyrissäs,
tarkkaan merkkailet menoksi.
Keiteleeltä oot kerennyt
risun keruun ketterästi,
ommeltyönkin oot osannut.
Lapset marjas maistelevat,
arvostavat antamaasi
metsämaiden aitoo antii
isotkin ihmiset ilolla.
Tsasounamme saanut kauniin
kupolinkin kuultamahan,
arvokas on antamasi,
muisto rakkaimman ajasta
kulusta kultaisten kesien,
lahjasta Luojamme sylihin.
Kiitosta nyt kiidätämme,
sanat kauniit jo sanomme:
apuasi arvostamme
itseäsi ihmisenä
olossas Erkkisi omana.
Ortodoksit on osannu
kattavasti kaikin puolin
toivoa näin toivotuksell`,
elämälles empimättä
ilon pienen pilkahdusta,
luottamusta Luojan antiin,
armoa kaikelle ajalle.
Monia armorikkaita vuosia, Saara - ja Erkki!
Mirja Mäkinen
|
Puroniemen ystävät ry
Puroniemen leirikeskus
Puroniemen leirikeskus