Coq au vin a la Erkki

Coq au vin a la Erkki

Vastoin sade-ennustuksia lauantain talkoopäiväksi virittäytyi sopivan viileä pilvipouta. Tosin Jukka aloitti Sahara-projektin jo perjantaiaamuna, jolloin tulityön turvallisuudesta oli vastaamassa polttoluvan lisäksi pienoinen sade. Risut roihusivat kymmenmetrisinä, mutta illalla sauhusivat enää mustuneet kannot, jotka jatkopolttoa varten siirteli yhteen naapurin Lassi. Hoi, pojat ja tytöt leiriläiset, on erittäin todennäköistä, että Sahara on (pintakäsittelyjen jälkeen) ensi kesänä monien pelien ja liikuntojen toimintakenttä ja ehkä emme sinne kutsu Pokemonia!

Tarvittiin tosimiehiä ja kovia koneita moottorisahoista ja raivausvempaimista kassaroihin, jotta syntyisi jotain hyvin kaunista ja tunnelmallista, suorastaan romanttista. Tietysti se on vaatinut myös polkua siivoavia, nöyränä kyykkiviä naisia ja useiden talkoopäivien työrupeamia. Päälliköksi nimetty Esko johti operaatiota, jossa ammattimaisesti työskentelivät Hannu ja Keijo apureinaan Onni ja Kalevi. Ja selkänsä terveyttä testasivat Eulalia ja Helena polkusiivouksessa sekä Marjatta liiterin nurkalla pilkkeiden järjestelyssä, johon Juhanikin ehti avuksi.

 Nyt on luontopolku jo edennyt elämysasteelle: veteen kaartuvia rantakoivuja, sieniryppäitä, kilpikaarnaisia mäntyjä oksalonkeroineen, rantakaislaa ja veden läpi pilkottavia simpukoita. Puiden oksat kaartuvat kävelijän yläpuolella ja suurimman halausmännyn ympärille eivät pitkätkään kädet riitä.  Ja kunhan vielä Kupiaisen Päivin iskujoukko, Kuopion  kriparilaiset, raivaa loputkin risut , on polku valmis hyvien, kenties syvien ajatusten hautomo.   

Polttopuita varten rakentelivat Juhani, Risto ja Timo häkin, johon sitten aikanaan on Hannu luvannut pilketellä jäljellä olevia lehtipuita. Ja häkkiähän ei rakenneta ilman tarpeita, Riston tuomia rautakehikoita ja Juhanin hankkimia nostolavoja.  Risto ja Timo jatkoivat vielä rankkaa metsurintyötä tuulenkaatojen parissa ja remmissä mukana ollut Irenekään ei pelännyt pöllien siirtoja.

Ruokahuolto alkoi totuttuun malliin, kun Erja ennen töihin lähtöä aloitti työt keittiössä jo aamukuudelta, jotta saapujia odottaisi puuro, munamakkarapaistos ja sämpylälämpimäiset sekä Olgaa varten pullataikina. Erkki ilmoitti vaatimattomaan tapaansa valmistavansa ruoaksi kanaa ja riisiä. Hänen paistaessaan pekonia ja koipi-reisiä toimin keittiöapulaisena ja pilkoin monenmoista pataan lisättävää vihanneslisuketta sekä harjoittelin ruokaranskaa. Coq au vin. Kyllä, kyllä pataan laitettiin viiniäkin, tosin säästösyistä vähemmän kuin alkuperäisreseptissä, harmitteli pääkokki. Ja olihan kukkoa viinissä hyvää, totesi talkookansa.

Olga paneutui huolella elämänsä ensimmäiseen korvapuustimuotoiluun, ja 8-vuotias Arto oli sinnikkäästi mukana koko kolmetuntisen, hänen tuotekehittelynsä tulos oli pullataikinalla kuorrutettu omena. Paiston jälkeen jatkoi tämä kakkosluokkalainen vielä luontopolkutyötä, aika poika!

Anni, Milana ja Nuppu levähtivät kouluviikosta, nauttivat takkatulesta ja pihakeinuista syyspimeässä pihassa sekä toimittelivat omia, varhaisnuorten tärkeitä asioita ja hieman asiajuoksemistakin eli roskanvientiä.

Illansuussa saapuivat saunailtaan kutsuttuina metsähevostyöleirin kovat tekijät, he, jotka tiukkaan tahtiin tekivät maisemoinnin käytännön työn maaliskuussa ja jotka sitten ripeine hevosineen ohjastivat ja ohjasivat leiriläisiä puun kuljetuksen tekniikkaan. Samalle he iloksemme kuljettivat tukit tien viereen ja polttopuutavaran saunan lähistölle.

Illan hupia oli myös tutkia juuri tuotuja hyvin edullisia hankintoja, joita oli saatu erään kahvilan lopettaessa toimintansa.  Erkki oli osunut tilanteeseen Espoon matkallaan. Nyt siis tarjoamme Puurojuhlassa 10.12 glögin oikeista glögilaseista!

Mansikka ry:n rahoittamat työprojektit alkavat. Rakennetaan inva-wc ja henkilökuntahuone sekä siirtoviemäriä varten putki- ja pumppurakennelmat. Niinpä Erja jatkoi talkoita sunnuntai-iltapäivään. Hän tyhjensi toimistotilan ja käytännössä todisti, että PALJON sinne oli onnistuttu säilömään tavaraa. Nyt toimisto on valmis purkutöille.

Loppusiivoukseen löytyi tällä kertaa apua, kun Stina sunnuntaina tarttui harjanvarteen ja pesupyyhkimiin. Leirikeskus odottaa vielä kävijöitä.

Suuret kiitokset jälleen kerran, teille vapaaehtoisille, jotka omistitte aikaanne, osaamistanne ja innostustanne Puroniemen hyväksi! Työ Puroniemessä on näinä Puroniemen ystävät-vuosina ollut kuin raakatimantin hiomista: särmä särmältä paljastuu jotain erityisen hienoa. 

Mirja Mäkinen