Perheleirin päiväkirjasta osa II07.07.2016 ”Kunnia Sinulle illan hiljaisesta hetkestä; kunnia Sinulle kun peität maailman syvällä rauhalla”. Rauhalta se tuntui, kun Puroniemen kirkonhämyssä laulettiin vahvasti Kiitosakatistos eli ”Luomakunnan akatistos” pyhän melun säestyksellä. Kolmantena sateisena leiripäivänä Puroniemen seinät pullistelevat perheitä. Ettei vain leirin johtaja jo punkkaisi saunan pukutilassa? Tulevan leirikesän paikkoja varataan jo. Tätä kirjoittaessani Puroniemi on hiljentynyt, muttei nuku. Isojen poikien siskonpedissä mitä oletettavimmin supistaan, kukkainkerääjät tuoksuvat pitkän lenkin jälkeen mesiangervoille ja siankärsämöille, joku isistä on karannut jalismatsia katsomaan tuvan puolelle, nuotiolla istuvat hahmot kumartuvat keskusteluun, joku tassuttelee pissalle hienoon uuteen ekohuussiin. Ehkä leirin pienin, Opri, imee äidinmaitoa peitonliepeen alla. Viime vuoden pienimmäinen, Seela, palasi jo äidin luo kahden leiripäivän jälkeen. Puroniemi huokaa tyytyväisyydestä ja yhdessä kiittämisen voimasta. ”Kunnia Jumalalle kaikesta.” Päivään mahtui ryhmäkeskusteluja, joissa me kaikki parisuhteiden kokemusasiantuntijat, avioliittoveteraanit ja -invalidit sekä avioliitossa marttyyrikilvoittelevat etsimme yhdessä onnistuneita, suhteita vahvistavia ja voimauttavia ideoita pariskuntien käyttöön. Miten mielenkiintoista todeta ryhmän voima, näkökulmien moninaisuus, ongelmakohtien samankaltaisuus sekä ideoiden runsaus! Miten koskettavia ja opettavia ovat jaetut elämäntarinoiden palaset, ihmisten koetut. Päivään sisältyi retkeilyä. Vierailimme Rautalammin viehättävässä museomiljöössä. Esillä olivat perusnäyttelyjen lisäksi Halosten veljesten ajassa kelpoja maalauksia ja grafiikkaa sekä Jalkasten suvun historiaa. Lapsista parasta taisi olla sulkakynällä nimen vieraskirjaan kirjoittaminen, pihan museotorpan nurmella kasvavien metsämansikoiden ja apteekinsalmiakin syöminen. Leikkijäruuhkaa oli museon nukkekodilla pieneen kinaan asti. Itseä pysähdyttivät vaikkapa Halosen aniliinimekkoinen tyttö ja Rautalammin kirkon vanha häpeäpenkki. Siinä istutettiin köyhiä, aviosäädyn ulkopuolella raskaaksi tulleita köyhiä nuoria naisia yleisessä häpeässä. Tässäpä eräs kohta, joka nykypäivänä on selkeästi paremmin. Jännittävää olisi tietää mistä Jalkasen mahtimaaomaisuuden ostoon aikoinaan saadut rahat olivatkaan peräisin, koska niiden alkuperä on jäänyt hämärän peittoon? Suurta ylpeyttä teistä aktiivisista tunsin uuden Konneveden luonnonsuojelualueen kartan ääressä. Ikihaavikko ja retkireitit kutsuvat tätä ja monta muuta kiitollista kävijää. Eväät söimme seurakuntasalissa ja tutustuimme myös Pyhän Nikolauksen kirkkoon, jota isä Johannes esitteli. Tutuksi tuli seurakunnalle rakas ikoni, joka aikoinaan saapui Rautalammille evakkokuorman mukana. Matka sotaa pakoon ei ollut aivan yksinkertainen ikonillekaan, ja siihen liittyy jännittävä pelastumistarina. Kuka evakkomatkalla olleista osaisikaan tuon tarinan täsmällisesti kertoa? ”Kunnia Sinulle onnelliseen heräämiseen kuuluvasta hymystä. ”Eiköhän niitä aamulla nähdä! Huomenna me onnenomat saamme mm. päiväsaunoa ja syödä lasten keräämät mustikat, luultavasti piirakan olomuotoon omassa keittiössä pyöristyneinä.
|
Puroniemen ystävät ry
Puroniemen leirikeskus
Puroniemen leirikeskus