Petrun praasniekka ja omat apostolimme Pietari ja Paavali

Helleaallon aamu hiukan viilein tuulin suosi Petrun praasniekan liturgiaan kokoontuneita. Metropoliitta Panteleimon ja isä Harri Peiponen toimittivat juhlaliturgian ja Oili Mäkirinta kuoroineen loivat osaltaan palvelun harmoniaa. Opetuspuheessaan esipaimen Panteleimon teki aikamatkan kahdentuhannen vuoden taakse kertomalla Pietarin ja Paavalin vaiherikkaasta ja vaikeasta elämäntyöstä kristillisen sanoman levittämisen alkukymmeniltä. Hän toi samalla esiin omat suomalaiset apostolimme, igumeni Pietarin ja arkkipiispa Paavalin, Valamon kasvatit, jotka ovat olleet ja ovat arvostettuja ortodoksisen kirkon paimenia.

Vedenpyhitys rannassa koivunlehvien suojissa ja ristisaatto käpyjen naristessa jalkojen alla jatkoi mielen ja ajatusten puhdistamista. Vihmovedellä meidät pirskoteltiin, kelpaa jatkaa.

Lohikeitto ja alkukesän raparperi-mansikkaherkku maistuivat ja pahasti kallistunut kahvikin oli juuri sopivan vahvuista.  Soppakokkina pataa hämmenteli jälleen Yrjö Minkkinen ja Marjatta Bordi apujoukkoineen vastasi, että keittiö pelasi. Oman floristimme Vieno Mensosen kesäkukka-asetelmat toivat niittyjen ja puutarhojen värimaailman lähelle aistittavaksi.

Lauloimme yhdessä Väinö Jyrkisen ONL:n leirilaulun ja Laakson Onnia, uskollista Puroniemen ystävää, muistelimme Nuotiolaululla. Sehän oli nyt jo keskuudestamme poistuneen Onnin toivebiisi  60-vuotisjuhlassamme. Saara Stranius muisteli emeritusprofessori Heikki Makkosen kirjaan tallennettuja traumaattisia lapsuudenkokemuksia erilaisuuden tuomista vaikeuksista. Nytkin hyvin ajankohtaiseen keskustelujen aiheeseen, kiusatuksi tulemiseen, tarvittiin vain eri murre ja eri uskonto. Oilin ja Juhanin esittämä tunnelmallinen ukrainalainen laulu nosti keskusteluun arjen kysymyksen siitä, missä ovat lähipaikkakuntiemme ukrainalaisnaiset.  Arkiseksi selitykseksi todettiin mansikanviljelijöiden saaneen arvostettua ja kaivattua työapua.

Metropoliitta Panteleimon antoi Venäjän klassisesta kirjallisuudesta syntyneen pöytäkeskustelun pohjalta lukuvinkinkin: Gogolin ajatuksia jumalallisesta liturgiasta, kyseinen teos kuitenkin vaatii esipaimenen mukaan joiltakin osin lukijalta kriittistä mieltä. (Gogol s.1809) oli ukrainalaissyntyinen, mutta vaikutti Venäjällä ja kirjoitti venäjäksi.)

Ukrainan sota väistämättä tummentaa jokaisen mielialaa ja nostaa esiin siirtokarjalaisten kohtalon. Koronakin väijyy yhä. Sitä taustaa vasten tämä kaikki: yhdessä eletty liturgia, sielun ja mielen syväpuhdistaminen, maittava ateriointi, laulut ja keskustelut olivat todellista juhlaa, ylellisyyttä ihanassa Puroniemessä ja Suomen kesässä. Me saimme paljon. Vahva kiitos kaikille, juhlan tekijöille ja osallistujille.

 Mirja Mäkinen, Puroniemen ystävät ry:n  puheenjohtaja