Petrun praasniekka Puroniemessä - kesää ja juhlaa parhaimmillaan

Kellot kutsuvat ja aisteja koskettavat kesän kaikki värit, tuoksut ja ihoa hipova etelätuuli. Jälleen vaelsimme tsasounan juhlaan, tällä kertaa aivan eri tavoin, siltaa pitkin uoman eristämään saarekkeeseen. Juhlaliturgian kauneuteen ja syvyyteen keskityimme isä Hermanin ja isä Martin johdattelemina. Isä Martti totesi puheessaan: ”Kirkkomme pyhät Pietari ja Paavali, kaksi hyvin erilaista ihmistä, muodostivat kirkkomme kivijalan lähtiessään uskonsa ja näkynsä varassa toimimaan. Tsasounan vuosipäivänä saamme kiittää Jumalaa myös siitä uskosta ja näystä, joilla Puroniemen ystävät ovat rakentaneet tätä paikkaa. Uskon varassa täälläkin on lähdetty liikkeelle.” Erityisen kaunista oli myös uudella sillalla vedenpyhitys, jonka isä Herman toimitti ja rapsautti meille kaikille uusia voimia pyhitetyllä vedellä.

Kun juhlitaan, niin laitetaanhan parasta myös kanttoreiden määrässä ja laulun laadussa. Viktor Jetsu sai johdettavakseen kaksi kollegansa Mauri Mahlavuoren ja Kai Tulehmon. Kaikilla kolmella virtaa suonissaan miltei ikiaikainen leirikesien maustama puroniemiveri ja -henki.   Romantiikkaa, muistoja, kertyneitä vuosia ja henkilöhistoriaa mahtuu Puroniemessä elettyihin kesiin. Ja onhan bonusta juhlaan, kun vieraat satuttavat merkkipäivänsä praasniekkaan. Liisa ja Mauri Mahlavuori Nurmeksesta saapuivat uudelleen elämään 50-vuotisen yhteistaipaleensa, tapaamisen ja rakastumisen ensihetket. Ja jo ihan, ihan pienenä poikasena Puroniemessä traagisiakin hetkiä kokenut Kai-kanttori vaihtoi vuotensa, nyt ihan vähän yli kuusikymppiseksi. Monia, monia armorikkaita vuosia pääsimme sydämemme pohjasta laulamaan merkkipäiviä viettäville.  

Yhteinen Agape-kiitosateria maistui, yhdistyksen Erja-sihteerillä on myös kokin taidot. Ja ohjelmaa pyöräytetään omasta takaa. Juhani-trubaduurimme voi helposti muodostaa kotitrion, kun mukana ovat pojat Markus ja Aleksi. Nytkin he ilahduttivat kuulijoita laulullaan. Aivan ainutlaatuista ylellisyyttä oli saada kuulla Viktor Jetsun karjalankielistä muisteloa - palaamisestaan lapsuuden rannoille Karjalaan. Upea kertoja, upeaa kieltä ja ilmaisua. Me kaikki reissusimme Viktorin mukana elämään kotipaikkamatkan huikeaa iloa, tunsimme jalkapohjissamme Viktorin löytämän järvenpohjakiven.

Eräs lähtijän huikkasi ovelta: ” Nautin joka hetkestä!” Ja meitä oli kuitenkin arkipäiväksi sattuneeseen juhlaan tullut lähes 50 henkeä ja edellisillan vigiliaankin saapuneiden osallistujien määrä yllätti ja lähes säikäytti tarjoilun suunnittelijaa, kun edellisten vuosien tsajulle istujat nyt tuplaantuivat, olihan meitä 30 henkeä. Eräs vieras totesikin huomanneensa, että tsasounan kynnys on matala ja kertoi haaveilevansa pääsystä tuohusten valoon pimenevän illan palvelukseen Puroniemessä. Vietimme tosi juhlaa.