Mitäs Perheiden puuhapäivillä 17- 18.3.2018

Matkustin Etelä-Suomen jäisestä maaliskuusta Sydän-Savon korkeiden hankien keskelle pulkat ja liukurit kontissa ja kolme poikaa takapenkillä.

-          Voi hitsit, mitkä hanget! hihkui takapenkki.

-          Tuohon kasaan tehdään heti tuloyönä maja! huudahti joku kolmesta esiteinistä.

Kyllä poikien lumilapiot heiluivatkin, Puroniemen rinteeseen syntyi kuusi erilaista liukumäkeä, yksi pelottavalla hyppyrillä, jokunen kesympi mäki pienemmille ja erityinen kurvimäki. Tunteja lapset käyttivätkin auringonpaisteesta nauravilla hangilla, myös illan hämäryydenkään haittaamatta. Lumilapiota heiluttivat kiitettävällä tavalla Timo ja Seija, jotka hellivät puuhapäiväväkeä mm. raivaamalla polkuja saunalle ja saunalta avannolle ja mahdollistivat rakastetut rantasaunahetket. En edes tiedä, millä konstilla paksuun jäähän saatiin reikä, mutta osaan arvata, että korvojen ja muuripadan täyttämiseen täytyi monituista sankomatkaa tehdä.  Vettä riitti niin, että loput tyhjennettiin vesisodalla, jonka pojat saivat pitää palkkiona Tonin ohjaamasta saunan siivouksesta.

Tutut lapset olivat jälleen koolla, monta senttiä pitempinä, jotkut olivat jo nousseet teinikorkeuteen, mutta mukaan mahtui uusiakin tulokkaita – joista saatiin uusia ilmoittautuneita kesäleireille, kuten esikouluikäisestä Eemelistä. Useampi ”vanha” leiriläinen oli hyvistä syistä estynyt, toivottavasti näemme ensi vuonna! Ihastuttavaa oli, kun eri-ikäiset kolmivuotiaista kolmetoistavuotiaihin osasivat touhuta yhdessä.

 Leikkien vetäjänä toimi Kuopion ortodoksista seurakunnasta Roosa ja Anna-Kaisa, erään leikkihetken vetäjänä toimi improvisaatioteatteriryhmien vetäjänä kunnostautunut Emma. Leikeissä oli vanhoja hittejä, kuten Lännen nopein, mutta myös uusia jippoja, kuten Joensuusta kopsattu vilttileikki, johon erityisesti leirin kuopus, uupumatta mukana touhunnut Seela hullaantui. Jossain vaiheessa huomattiin, ettei isompiakaan leiriläisiä ollut tarvinnut hätistellä pois puhelimilta, vaan ne olivat kuin itsestään päässeet unohtumaan ”perinneleikkien” ja yhdessäolon voimasta. Kiitosta nuorisolle on annettava myös leirin pienimpien, kolmivuotiaiden huomioimisesta! Niin vain esimerkiksi leirin vanhimmat pojat, myös saunan siivouksessa kunnostautuneet Jesse, Paulus ja Urho, pitivät aamulla puolitoista tuntia kolmevuotiasta Taikaa mukana mäenlaskussa jo ennen leirin virallista alkua.

Leiriemännästä saimme selville uusia asioita: hän onkin aikaisemmin toiminut kokkina monessa hotellissa ja ravintolassa! Meidän Tamara on siis tehnyt ruokaa oikeille Ruotsin kuninkaallisille! Puroniemessä on siis oikea hovikokki! Hovimestarikin meillä Puroniemessä vielä viime vuonna oli, ja leirin liturgiassa muistimmekin lämmöllä Puroniemen uskollista vapaaehtoista, Tuonilmaisiin vuoden alusta siirtynyttä Erkkiä, ihan oikeata hovimestaria.  Ikuinen muisto Erkille!

Virpomavitsojakin leirillä tehtiin, siis mitä maltettiin, sillä Erjan vetämät käsityöpajat olivat menestys! Lahjoituksena saaduista kankaista, nyöreistä ja nauhoista sekä kaikesta pienestä kiiltävästä saimme ohjatusti rakennella pääsiäismunia. Täytyy sanoa, että niistä tuli kauniita! Kyllä moni lapsi Sallan lailla sai ihastuttaa äitiään käsittämättömän kauniilla munalla ja Erja taisi käyttää paljon aikaa koristellakseen lahjamunan yhdistyksen puheenjohtajalle Mirjalle. Koko tyttöporukka – ja pojatkin- innostuivat näpräämisestä ja tekivät toinen toistaan hienompia juttuja useita tekniikoita kokeillen niin, etteivät meinanneet malttaa lopettaa. Pitkälle iltaan Seela, Iris, Sonja, Nuppu, Anni, Elli-Noora, Salla, Milana, Anastasia ja me muut istuimme ison pöydän ympärillä käsillä tekemisen ja hyvän yhdessäolon tuottamassa rauhallisessa ja tuottoisassa tunnelmassa.

Leirin johtajana toimi jälleen Puroniemen ystävien puheenjohtaja Mirja toimien joka paikan puuhanaisena, välillä roskiksia tai tiskejä tyhjentäen tai sosiaalista työtä tehden. Ylpeitä Puroniemeläisenä saamme  Mirjasta olla, sillä arkkipiispa Leo on katsonut aiheelliseksi palkita hänet Pyhän Karitsan Ritarikunnan ensimmäisen luokan ansiomerkillä.

Leirin jälkeen on hyvä nukkua leiriunivelka pois – ja siirtyä seuraamaan Puroniemen nettisivuilta tulevien leirien ja tapahtumien ajankohtia. Tavataan taas!

Milla Sajaniemi