ULLA, LAHJA, JUUNO, PEKKO JA HOVI - JUHLAVUODEN PÄÄTÄHDET PURONIEMESSÄ

Lohjalaisen Laaksonpohjan kartanon isäntä ja MTK:n puheenjohtajanakin toiminut Michael Hornborg seurasi tiiviisti kolmen vuoden ajan Työhevosharrastajien sivuja sovittaakseen almanakkaansa hevosmetsätyöleirin, joka nyt jo toisen kerran järjestettiin Puroniemen leirikeskuksessa Rautalammilla. Vaikka omassa tallissa on vuokralla satakunta ratsastukseen sekä terapiaan käytettävää ratsua ja islanninhevosta, ei Hornborg ollut aikaisemmin ohjastanut eikä valjastanut hevosta. Muuten kaikki kartanon 400 peltohehtaarin alueella laiduntavien hevosten, lihakarjan ja lampaiden hoitoon liittyvä käytännön työ on tuttua.
Kurssille tulo oli Hornborgille itsenäisyyden juhlavuoden t
eko. – Suomenhevonen on ollut Suomelle jo sodan aikana ja sen jälkeisissä metsänhakkuissa korvaamaton. Sen ansiosta Suomi lähti nousuun. Hevosmiestaidot kuuluisivat jokaisen suomalaisen kansalaistaitoihin, painottaa Hornborg sitkeän ja uskollisen suomenhevosen merkitystä. 
-          Minulle kaikki oli uutta. Opettelin ohjastamaan, tekemään juontokouralla kuormaa ja ajamaan tukkeja, sitomaan länget ja jopa valmistamaan luokkia, kokoaa Hornborg kurssin antia jo sujuvalla ammattikielellä. Uutta minulle oli myös se, miten hevoset ovat erilaisia, jollakin on herkkä suu ja toinen vaatii kovempaa ohjastusta. Hyvin positiivisesti hevosmies-expertit suhtautuivat koko ajan meihin vasta-alkajiin, toteaa Hornborg.
Oppimistilanteeksi muodostui myös kurssilaisten ruokailuun lähtö. Heitä 
saateltiin vanhalla sanonnalla huolettomasta hevosettomasta pojasta. Omistajien kun oli vielä jäätävä laittamaan itsenäisyyden juhlavuoden päätähdille, Ullalle, Lahjalle, Juunolle, Hoville ja Pekolle lointa selkään, ruokkimaan ja juottamaan ne.
-          Nurkissa on paljon tietoa. On työkaluja ja varusteita, mutta ei tiedetä, miten niitä käytetään. Hornborg näkee, että näihin liittyvää hyödyllistä osaamista ei olisi vara hukata.   
Keskustelussa esiin tullut savolaisilmaisu ” huoapalaateet” sai Hornborgin aivosanakirjan ymmälleen. Millä kumman huovalla tai viltillä Puroniemen saunan lauteet oli päällystetty?
Vaikka savon kieli ei olisikaan Hornborgin käyttökieli tulevaisuudessa, on se osa nykyistä työmaailmaa. Kravatti kaulassa hevosmetsätyöleirille tulevaa ei sen jälkeen kummasteltu, kun saatiin tietää, että Hornborg oli sovittanut leirin työmatkaansa. Hän on vuosi sitten perustanut kuopiolaisen Jari Heikkisen kanssa Oma Meklari –nimisen yrityksen Neulamäkeen. Vakuutusasioissa vakuutuksenottajalle hyödyllistä neuvontaa antavassa yrityksessä on jo 20 työntekijää ja työntekijöitä otetaan lisää. Yritys selvittää vakuutusmaksujen oikeellisuutta ja antaa ohjeita vahinkotilanteissa. Hornborg s
anoo pitävänsä savolaisista ja arvostaa kuopiolaista osaamista ja työnteon taitoa, mitkä tekijät olivat ratkaisseet yrityksen kotipaikan. – Henkilökemian toimiminen on tosi tärkeää ja Jari Heikkisen kanssa se on toiminut, toteaa Oma Meklarin hallituksen puheenjohtaja Hornborg.
Puroniemessä tehdylle maisemointityölle Hornborg antaa tunnustusta. – Suomi asuu pusikossa. Auringon valon pitäisi tulla esille. Puunitkijöille voin sanoa, että kirves ja saha ovat parasta puunhoitoa.
-          Upean kokemuksen leiri ja oppia on tullut paljon. Olen mukana, koska haluan löytää menetelmiä, joilla asiakas voi osallistua hevosen kanssa työskentelyyn. Näissä piireissä on rentoa väkeä, toteaa Anne Nieminen-Lehto, joka tuli Orimattilasta Puroniemeen. Kiinnostus hevostyöhön syttyi työn kautta. Etevan kuntayhtymän omistamalla Hakalan-maatilalla, jossa Nieminen-Lehto on vastaavan ohjaajana, on alpakoiden, lampaiden, vuohien, kanojen ja kissojen lisäksi kaksi hevosta.
-           Jo 50-luvulla oli tavallista että hoivalaitosten yhteydessä oli maatila ja a
sukkaat olivat mukana eläinten hoitotyössä, kunnes tällainen toiminta katsottiin vanhanaikaiseksi, muistelee hän.
-           Nyt eläinten ja luonnon hyödyllisyys perustuu tutkittuun tietoon: verenpaine laskee ja ihmisten välinen vuorovaikutus toimii paremmin eläimen ollessa läsnä.    
Eläinten merkitys kehitysvammatyössä on suuri, päivittäinen työ on oikeaa, mielekästä työtä. Siihen kuuluu havainnointi, silittäminen ja rapsuttelu, jopa halaaminen. Nieminen-Lehto on huomannut, että valtaosa miehistä aristelee hevosia, saattaa olla iso kynnys koskettaa.  - Lopulta uskaltaudutaan harjaamaan, taluttamaan ja antamaan ruokaa kädestä. Se on itsensä voittamista. Voi olla, että jonkun on vaikeaa tulla toimeen ihmisten kanssa, mutta hän tulee toimeen eläinten kanssa, kertoo Nieminen-Lehto.
Tukkien vetoa katsomaan pistäytyivät purunhakumatkalla olleet Pekka Taavitsainen
 ja Erkki Markkanen. Taavitsainen on ainakin kesäajan paluumuuttajana Kerkonkoskella, josta hän heti Rissalassa asepalvelun suoritettuaan muutti Helsinkiin. Mustatukkainen kun oli, nimesi hän omistamansa työpaikat, Super Marketit, Mustaksi Pekaksi. – Nyt pitäisi antaa nimeksi Harmaa Pekka, naureskelee eläkkeellä oleva Taavitsainen. Hevosalan kokemusta hän kertoo saaneensa jouduttuaan petkutuksen kohteeksi. Pari vuosikymmentä sitten hän osti 50 prosentin osuuden ravurista. Kolme muutakin ostajaa ilmestyi ja ilmeni, että hevonen oli myyty yli 200 prosenttisesti. Osuudet menivät, mutta kyseisen hevosen ostoon innostanut Erkki Markkanen totesi, että sellainen kokemus kuuluu hevosalan koulutukseen ja että hevosmies tehdään jymäyttämällä. Markkanen, jonka tallissa on seitsemän hevosta, sanoo opetelleensa kävelemään hevosen jalkaa vasten. Hänen tallistaan on aikoinaan rahaa ja mainetta juossut amerikkalainen lämminveritamma Mighty Storm.
Hevosmetsätyöleirin opettajina toimivat Työhevosharrastajien puheenjohtaja Eino Leikas Hirvensalmelta, Matti Makkonen  Hankasalmelta sekä Erkki ja Seppo Kauppinen leirikeskuksen läheltä. Myös Rautalampilainen hevosmies Eero Pakarinen, joka puuseppänä on taitava länkimuotoilija, kävi oppia antamassa. Suonenjokelain
en Seppo Kröger vuoli närepuusta osallistujille malliksi kirkkoaisat.  - Kurssi onnistui loistavasti, totesi Leikas. Osallistujat, joita oli 19, tulivat kaikkialta Suomesta ja heidän palautteissaan kiiteltiin kovasti leiriä.  Sää suosi ja lunta oli sopivasti, vielä viime hetkien lumisateet takasivat jalasten liukuvuuden.

Mirja Mäkinen  

Juttu on julkaistu Paikallislehti Sisä-Savossa 21.3.