Perheet leireilivät Puroniemessä 7.- 11.7.2014

Perheleiri kokosi ohjaajineen Puroniemeen 34 aikuista ja  24 lasta. Leirille oli tultu paitsi lähikaupungeista myös Tampereelta ja Helsingistä asti. Sää helli osallistujia ja keittiön tarjoama ruoka maistui.  Puroniemen ystävien ja Kuopion seurakunnan yhteisesti järjestämän leirin vapaaehtoisina työrukkasina käytännön järjestelyissä toimivat Helena ja Juhani Hänninen. Leirinjohtajan vastuun kantoi Soile Penttonen. Jotta ruokahuolto toimi, astiat helisivät ja pesukone höyrysi kovalla vauhdilla, tarvittiin palkattujen työntekijöiden lisäksi talkooväkeä.  Mukana oli hallituksen jäseniä ja muun muassa helsinkiläinen hovimestari Erkki Ikonen kesänaapuristosta.

Leiripapin, isä Olavi Matsin, jatkuvaa läsnäoloa leirillä arvostettiin erityisesti. Hänen, Maria Hattusen ja Soile Penttosen pitämien luentojen sekä kanttori Heikki Hattusen lyhyiden opetuspuheiden aiheet olivat leiriläisten mielestä onnistuneita. Vanhemmat olivat sitä mieltä, että käsitellyt asiat pureutuivat lapsiperheiden arjen tason kysymyksiin. Luennoitsijat saivat myös vanhemmat avautumaan ja uppoutumaan keskusteluihin niin intensiivisesti, että niille varatut tunnit välillä venähtivät jatkoajan puolelle.

Arkkipiispa Leon vierailu, isä Esipaimenen seurana oli hallinnollinen sihteeri Kaj Appelberg, kruunasi hienot leiripäivät. Isä Esipaimen viihtyi paimennettaviensa seurassa leppoisassa leiri-illassa. Musiikkinautinnoista vastasi yhdistyksen oma trubaduuri Juhani Hänninen poikiensa Markus-kanttorin ja Aleksin kanssa. Tasokkaaseen laulujoukkoon ja yhteislaulujen virittäjiin kuului leirillä myös kanttori Heikki Hattunen, joka opetti leiriläisille resitointia.

Vilhusen perhe Jaana ja Olli sekä lapset, 12-vuotias Mikael ja 8-vuotias Elina, olivat Puroniemessä kuudetta kertaa. Jo talvella perhe alkaa jännittää, tuleeko Puroniemeen perheleiri. Jaanalle leiri on perheen kanssa palveluksessa käyntejä, ihanien ihmisten kohtaamista, keskusteluja, jokailtaisia saunomisia ja upeita nuotioiltoja.
– On myös todellista luksusta perheenäidille päästä valmiiksi laitettuun ruokapöytään, sanoo Jaana. Ja tarjottava maistuu.  - Lapsia ei tarvitse houkutella syömään, ruokaa haetaan lisää ihan vapaaehtoisesti, jatkaa Jaana.

Juhlaa on perheelle myös se, että joka päivä pääsee palveluksiin ja ne ovat hieman erityyppisiä kuin tavallisella kirkkokäynnillä.  – Täällä ortodoksien kokoontuessa  muodostuu myös otollinen ilmapiiri yhteisille pohdinnoille. On hyviä teemoja, joiden ympärillä keskustellaan kipeistäkin asioista. Se on kokemuksien jakamista ja vertaistuen antamista. - Tällä kaikella on iso merkitys elämässä, kuvailee Jaana. Perhe on aikaisemmilla leireillä solminut ystävyyssuhteita ja Jaana kertoo, että lapset haluavat ehdottomasti leirille. Vanhemmille on ollut ilo seurata, kuinka myös lapset saavat ystäviä, leikkivät ja pelaavat.

Arkkipiispan vierailu on lapsille ainutlaatuinen ja muistorikas kokemus. Se päivä jää heille varmasti mieleen, sanoo Jaana.

Vilhusten Mikael-poika tiivistää leirikokemukset kertomalla, että parasta on hieno leirihenki. Hän arvostaa sitä, että riitoja ei ole ja että kavereiden, myös uusien, kanssa pystyy puhumaan. Uinti ja saunominen saavat myös korkeat pisteet Mikaelin asteikossa.– Mukavaa täällä on olla, olen aina viihtynyt, sanoo Mikael.

Kuvassa Olli ja Jaana Vilhunen

Helsinkiläiset Johanna ja Dimitri Tolonen olivat tulleet leirille 1,5 -vuotiaan Teklan ja 3-vuotiaan Liinan kanssa ystäväperheen suosituksesta. Viimeisimpien mukavuuksien puuttuminen oli Tolosten mielestä vain etu. Puroniemen hienoutena he pitävät sitä, että leiri tarjoaa lähikosketuksen luontoon. 
– Tämä on harvinaista herkkua, Helsingissä on vaikea löytää paikkaa, jossa lapsi voi kävellä paljain jaloin, sanoo Dimitri. – Lapsista on ihanaa kyykkiä poimimassa mustikoita, jatkaa Johanna. –Leiri antoi henkisesti tosi paljon. Oli hienoa päästä palveluksiin niin lasten kanssa kuin ilman. Luennot ja etenkin keskustelut olivat mahtavia. Ne ovat herättäneet keskustelua meidän kesken joka päivä leirin jälkeen, kertoo Jaana. Leiriohjelma tuntui kahden pienen lapsen vanhemmista hiukan liian tiiviiltä, he toivovat väljempää aikataulua.